Pakkouskonto.fi

Pakkouskonto.fi -sivuston tarkoituksena on kritisoida koulujen ”pakkouskontoa” – kirkkoon kuuluvien pakollista uskonnonopetusta. Kaikkien koululaisten tulisi olla mahdollista opiskella halutessaan elämänkatsomustietoa kulttuuritaustasta riippumatta. Mahdollisilla uskontokuntien jäsenyyksillä ei saa olla vaikutusta oppilaiden ja heidän vanhempiensa oikeuksiin.

Suomen perustuslaissa evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksikirkko on asetettu erityisasemaan. Tämä aiheuttaa ongelmia mm. päiväkodeissa, kouluissa, armeijassa, sairaaloissa sekä vanhainkodeissa.

Pakkouskonto hallitsee suomalaisen elämää kehdosta hautaan ja monikulttuurisessa sekä sekulaarissa yhteiskunnassa ajatus lailla säädetystä uskonnosta on kestämätön. Vain harvassa länsimaassa on uskonnon asema asetettu yhtä räikeästi yksilövapauden edelle. Uskonto tai uskonnottomuus on ihmisen yksityisasia.

Pakkouskonto.fi –sivusto vastaa tähän tarpeeseen. Kirkosta eronneiden ja uskonnottomien perheiden määrä on kasvanut jyrkästi 2000-luvulla. Kirkon ja valtion erottaminen toisistaan ei ole pelkästään symbolinen tai hallinnollinen toimenpide vaan kyse on suomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten perusoikeuksien toteutumisesta.

Kouluissa pakkouskonto näkyy siten, että lainsäädännöllisesti on rajoitettu kirkkoon kuuluvien lasten valinnanvapautta. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien lasten on pakko opiskella uskontoa, ainoastaan uskontokuntiin kuulumattomat voivat valita elämänkatsomustiedon ja uskonnonopetuksen välillä. Oikeus valita oma katsomusaine on jo toteutunut esiopetuksessa sekä aikuislukioissa.

Pakkouskonnon pohjimmaisena tarkoituksena on ajaa evankelis-luterilaisen kirkon etua: mitä enemmän koululaiset joutuvat opiskelemaan uskontoa, sen paremmin he sosiaalistuvat kirkon jäsenyyteen. Pakkouskonto rajoittaa myös keinotekoisesti elämänkatsomustiedon oppilasmäärien kasvua.

Ongelmia kouluissa aiheuttavat myös uskonnolliset tilaisuudet. Valitettavan usein oletusarvona on, että kaikki osallistuvat uskonnollisiin tilaisuuksiin (opettajajohtoinen ruokarukoiluttaminen, uskonnolliset aamunavaukset, koululaisjumalanpalvelukset). Uskonnon harjoittaminen kuuluu kodeille, ei kouluille. Todellinen uskonnon vapaus kouluissa ei toteudu niin kauan kuin yksittäiselle uskontokunnalle annetaan erioikeuksia uskonnollisten tilaisuuksien järjestämiseen.